Asbestilevy on arkikielinen nimi useille levytyypeille, joihin on lisätty asbestikuitua: asbestisementtilevyille eli mineriitille ja eterniitille, vanhoille lujalevyille ja kuitusementtilevyille sekä osalle palosuoja-, akusto- ja bitumilevyistä. Se, sisältääkö levy asbestia, riippuu ennen kaikkea valmistusvuodesta: ennen vuotta 1994 valmistettu levy voi sisältää asbestia, myöhemmin valmistettu ei. Koska vanhat ja uudet levyt näyttävät usein samalta, varmuuden saa vain laboratorioanalyysilla.
Mitä levyjä asbestilevyllä tarkoitetaan?
Asbestia lisättiin levyihin, koska se paransi lujuutta, säänkestoa ja palonkestävyyttä. Alla ovat yleisimmät levytyypit, joihin sana asbestilevy tai asbesti levy arkikielessä viittaa.
Mineriitti ja eterniitti eli asbestisementtilevy
Asbestisementtilevy on sementistä ja asbestikuidusta puristettu kova, harmaa levy. Mineriitti ja eterniitti ovat vakiintuneet lähes yleisnimiksi, ja niitä käytettiin aaltolevyinä katoissa, sileinä levyinä julkisivuissa, parvekkeissa ja sokkeleissa sekä sisällä märkätiloissa ja tulisijojen ympärillä. Mineriitin tunnistamista, varttikatetta ja ehjän katon riskejä käsitellään tarkemmin artikkelissa mineriittilevy ja asbesti.
Lujalevy
Lujalevy asbesti on yleinen kysymys, koska lujalevyä käytettiin paljon sisäverhouksissa, palosuojauksissa ja märkätiloissa. Vanhemmat lujalevyt voivat sisältää asbestia, myöhemmin valmistetut eivät. Levyn ulkonäöstä ei voi päätellä, kummasta on kyse, joten asennusvuosi ja näyte ratkaisevat.
Kuitusementtilevyt
Kuitusementtilevy on laajempi tuoteryhmä, johon asbestisementtilevytkin kuuluvat. Asbestin käytön loputtua valmistajat siirtyivät muihin kuituihin, ja nykyiset kuitusementtilevyt ovat asbestittomia. Ne näyttävät kuitenkin hyvin samalta kuin vanhat: harmaa, kova, sementtipohjainen levy. Siksi vastaus kysymykseen kuitusementtilevy ja asbesti on aina sama: jos levy on asennettu ennen vuotta 1994 tai asennusvuosi ei ole tiedossa, se on tutkittava ennen kuin siihen kajotaan.
Bituliittilevy
Bituliitti on bitumipohjainen tuulensuoja- ja alusrakennelevy, ja samaa nimeä käytetään myös mustasta bitumiliimasta. Molemmissa on käytetty asbestia. Tunnistamista ja lattiaremontin riskejä käsitellään omassa artikkelissaan bituliitti ja asbesti.
Palosuojalevyt ja akustolevyt
Palosuojalevyjä käytettiin hormien, lämmityslaitteiden, sähkötilojen ja palo-ovien yhteydessä. Akustolevyjä eli ääntä vaimentavia kattolevyjä asennettiin toimistoihin, kouluihin ja muihin julkisiin tiloihin. Molemmissa ryhmissä on sekä asbestipitoisia että asbestittomia tuotteita, jotka näyttävät toisiltaan samalta.
Missä asbestilevyjä käytettiin?
- Katot: aaltolevykatot omakotitaloissa, saunoissa, autotalleissa ja maatalousrakennuksissa sekä pienistä kuitusementtilaatoista koottu varttikate.
- Julkisivut: sileät ja profiloidut ulkoverhouslevyt, sokkelilevyt, räystäät ja parvekekaiteet.
- Märkätilat: kylpyhuoneiden ja saunojen seinälevyt laatoituksen alla.
- Tulisijat ja lämmityslaitteet: kiukaiden, uunien, kattiloiden ja hormien suojalevyt.
- Tekniset tilat: sähkö- ja kattilahuoneiden palosuojaukset sekä ilmanvaihtoon liittyvät levyrakenteet.
- Sisäkatot: akustolevyt ja alakattojen levyt toimistoissa ja julkisissa rakennuksissa.
Ulkorakennuksissa, kuten saunoissa, autotalleissa ja varastoissa, levyt ovat usein jääneet alkuperäisiksi, vaikka päärakennus olisi jo remontoitu.
Miksi levyn ikä ratkaisee?
Asbestisementtilevyjen valmistus siirtyi asbestittomiin kuituihin 1980-luvun loppupuolella, ja asbestin käyttö rakennusmateriaaleissa loppui Suomessa viimeistään vuonna 1994. Tämän vuoksi rakennuksen valmistumisvuosi, levyn asennusvuosi ja mahdolliset remonttiasiakirjat kertovat eniten. Muutama nyrkkisääntö:
- Ennen vuotta 1994 asennettua levyä käsitellään mahdollisesti asbestipitoisena, kunnes analyysi osoittaa muuta.
- Jos asennusvuosi ei ole tiedossa, levy on tutkittava, vaikka rakennus olisi uudempi. Vanhoja levyjä on voitu käyttää uudelleen tai asentaa varastosta.
- Kuitumainen murtopinta, harmaa sementtimäinen massa ja haurastuminen ovat viitteitä, eivät todisteita. Tunnistamisesta kerrotaan lisää artikkelissa miltä asbesti näyttää.
Miten asbestilevyn erottaa asbestittomasta levystä?
Luotettavaa silmämääräistä eroa ei ole. Sekä asbestipitoinen että asbestiton kuitusementtilevy on kova ja sementinharmaa, ja kumpikin pölyää sahattaessa. Seuraavat tiedot auttavat arvioimaan, onko levy syytä tutkia:
- Asennusajan asiakirjat: piirustukset, remonttikuitit tai taloyhtiön kunnossapitohistoria kertovat, milloin levyt on asennettu.
- Merkinnät: levyn takapinnassa tai reunassa voi olla valmistajan merkintöjä, mutta niiden puuttuminen ei kerro mitään.
- Ympäröivät rakenteet: jos rakennus on valmistunut ennen vuotta 1994 ja muut pinnat ovat alkuperäisiä, myös levyt ovat todennäköisesti alkuperäisiä.
Jos jokin näistä jättää epävarmuutta, näyte on edullisin tapa saada varma vastaus.
Miten asbestilevy testataan?
Asbestilevyn testaaminen on yksinkertaista, kun sen tekee oikein:
- Yksittäinen levy: suojaudu hengityssuojaimella ja käsineillä, kostuta näytekohta ja irrota pieni pala levyn reunasta tai jo rikkoutuneesta kohdasta. Pakkaa näyte suljettavaan pussiin ja lähetä se laboratorioon. Asbestinäyte maksaa 39,90 € + alv, ja se analysoidaan JEOL SEM-EDS elektronimikroskoopilla.
- Remontti tai purku: jos levyjen poisto on osa korjaus- tai purkutyötä rakennuksessa, joka on rakennettu tai jossa on materiaaleja ajalta ennen vuotta 1994, asbestilaki (684/2015) ja valtioneuvoston asetus 798/2015 edellyttävät asbestikartoitusta. Asbestikartoitus maksaa kaupungista riippuen alkaen 119 € sis. alv, ja hinta sisältää kartoituksen, kaikki näytteet, analyysin, matkat ja raportin. Purkukohteissa hintaan lisätään 100 €.
Teemme kartoituksia paikan päällä Etelä-Suomessa; muualla Suomessa näyte lähetetään postitse. AsbestiPro tekee kartoitukset ja näyteanalyysit, ei purkutöitä. Jos asbestia löytyy, levyjen poisto on asbestipurkutyötä, ja purkuyritys laatii tarjouksensa laboratoriotuloksen tai kartoitusraportin perusteella.
Voiko vanhan asbestilevyn jättää paikalleen?
Ehjä ja paikallaan pysyvä asbestisementtilevy ei yleensä vapauta kuituja merkittävästi. Riski syntyy, kun levyä porataan, sahataan, hiotaan, murretaan tai painepestään. Jos levy saa jäädä paikalleen, jätä se rauhaan ja suunnittele uudet rakenteet niin, ettei vanhaan levyyn tarvitse koskea. Kun levyyn on tarkoitus kajota, selvitä sen koostumus ensin.
