Asbesti lasivillassa on kysymys, joka tulee vastaan yllättävän usein vanhempien kiinteistöjen purkutöissä. Puhdas lasivilla ei sisällä asbestia, mutta 1960–1980-lukujen eristetöissä eri kuitumateriaaleja käytettiin rinnakkain ja ne saattoivat sekoittua keskenään. Lisäksi vanhoissa rakennuksissa eristeet on voitu vaihtaa useaan kertaan, jolloin asbestipitoinen eriste on jäänyt uuden lasivillan viereen tai alle. Ennen vuotta 1994 asennettuja eristeitä ei saa käsitellä ilman asbestikartoitusta.
Oliko asbestia lasivillassa sellaisenaan
Teollisesti valmistetussa lasivillassa asbestia ei normaalisti ole käytetty raaka-aineena. Lasivilla on valmistettu sulasta lasista vetämällä ohuita kuituja, ja valmistusprosessi ei edellyttänyt asbestin lisäämistä. Joissakin erikoiseristeissä, erityisesti korkean lämpötilan kohteissa, valmistajat saattoivat kuitenkin sekoittaa asbestikuituja parantamaan palonkestoa. Tällaiset tuotteet olivat harvinaisia, mutta niitä esiintyi teollisuus- ja laivanrakennuskohteissa.
Sekaeristeet ovat yleisin riskikohde
Käytännössä asbesti lasivillassa tarkoittaa useimmiten sekaeristettä, jossa mineraalivilla tai lasivilla on asennettu asbestipitoisen eristeen viereen tai päälle. Tyypillisiä kohteita ovat:
- Putkieristeet kellareissa, tekniikkatiloissa ja hormeissa
- Seinäeristeet 1960–1980-luvun omakotitaloissa ja kerrostaloissa
- Välipohjaeristeet, joissa sahanpurun tai kutterinlastun seassa voi olla asbestia
- Kattilahuoneiden ja savuhormien eristeet
- Ilmanvaihtokanavien ympärillä olevat lämpöeristeet
Jos eristeitä on lisätty tai uusittu useaan otteeseen, rakenteessa voi olla päällekkäin eri-ikäisiä ja eri koostumuksen omaavia kerroksia.
Miten sekaeristeen voi erottaa ulkonäöllisesti
Puhdas lasivilla on kellertävää tai valkoista ja kuidut ovat suhteellisen pitkiä ja joustavia. Mineraalivilla on usein ruskeaa tai harmaata. Asbestipitoinen eriste voi olla valkoista, harmaata, sinertävää tai ruskehtavaa, ja se voi olla jauhemaista, kuitumaista tai kartongin kaltaista. Asbestipaperi tai asbestikangas putken ympärillä on selvä varoitusmerkki. Silmämääräinen arvio ei kuitenkaan riitä, sillä kuidut ovat silmälle näkymättömiä ja eristeen ulkonäkö voi olla harhaanjohtava. Varmuus saadaan vain laboratorioanalyysilla.
Purkuriski on merkittävä
Kun vanha eriste puretaan, kuidut irtoavat ilmaan hyvin helposti. Lasivillasta irtoaa ärsyttäviä kuituja, mutta asbestipitoisesta eristeestä vapautuu mikroskooppisia kuituja, jotka pysyvät ilmassa pitkään ja kulkeutuvat keuhkojen pienimpiin rakenteisiin. Hengitettynä kuidut aiheuttavat asbestoosia, keuhkosyöpää ja mesotelioomaa. Riski ei näy välittömästi, vaan sairaudet ilmaantuvat tyypillisesti 20–40 vuoden viiveellä.
Kartoitus on välttämätön ennen eristeiden käsittelyä
Suomen asbestilainsäädäntö edellyttää, että kaikki ennen vuotta 1994 rakennetut eristeet kartoitetaan ennen purku- tai korjaustöitä. Kartoituksessa otetaan näytteet kaikista eristekerroksista ja niiden koostumus analysoidaan. Vasta tulosten perusteella tiedetään, mitä eristeitä voidaan purkaa tavanomaisesti ja mitkä vaativat asbestipurkuluvan. Näin vältytään sekä terveysriskeiltä että jälkikäteen paljastuvilta kontaminaatioilta.
Jos kiinteistössäsi on vanhoja eristeitä ja suunnittelet putki- tai seinäremonttia, tilaa asbestikartoitus ennen töiden aloitusta. Luotettava analyysi on ainoa tapa varmistaa, onko eristeessä asbestia.